PIIRIN CONFERENSSI

Meidän piirin konferenssi oli 27.4-1.5. Lähdettiin torstai-illalla 23.30 ajamaan kohti Sao Lorenzoa. Se on kaupunki noin kuuden tunnin päässä mun kaupungista. Yöunet jäivät todella huonoksi, kun ajettiin yön yli bussissa. Kun perjantaina saavuttiin, oli meillä aamuyhdeksästä alkaen treenaamista konferenssia varten. Tehtiin teattereita, tanssi ja musiikkiesitys sadoille rotareille.

Rotareilla oli pitkin päivää erilaisia keskusteluhommia ja mitälie, me vaihtarit oltiin keskenämme (inbound ja outboundit), oltiin harjoiteltiin ja tehtiin vaikka mitä. Meidän eka virallinen kohtaaminen rotareiden kanssa oli perjantai-illalla, kun osallistuttiin puun istutukseen. Kaikkien piti pistää blazerit päälle. Yhteiskuvia otettiin paljon. Tässä on kaikki tämän vuoden vaihtarit piirissä 4520.

Mä ja Isaac, joka on mun kanssa samassa klubissa. En pysty uskomaan, että hän lähtee keskiviikkona, kolmen päivän päästä?? Sitten olen yksin meidän klubissa :(

Meidän piirin tytöt <3

Koko piiri, sekä inboundit että outboundit.

 Lauantaina oli sitten vuorossa vaihtarien esitys. Meillä oli ensin juhlallinen sisääntulo. Maat oli aakkosjärjestyksessä ja sekä maan vaihtarit että tulevat vaihtarit kävelivät peräkkäin. No, olin ainut suomesta ja suomen vaihtari lähti tammikuussa, niin tulin outboundien vastaavan ohjaajan pojan kanssa, koska hän on suuri suomifani.

Kuva on todella huono, mutta ainut kuva mikä mulla on. Sain kunnian soittaa konferenssissa. Soitettiin ensin tyttöjen kanssa pari laulua, missä oli mukana piano, kitara ja laulu. Sitten mä soitin yksin. Oli jännitys aika korkealla ja pieni muistikatkos tulikin, mutta onneksi sain napattua kiinni.

Kuvia otettiin paljon

 Mä ja isaac, sekä meidän yeo adriano.

Lauantai-illalla oli baile. Se oli, no mielenkiintoinen. Meidän piti pukeutua todella juhlallisesti. No siellä oli ruokia ja juomia tarjolla. Musiikki oli hyvin vanhoille ihmisille, mutta yhtäkkiä alkoi show; strippareita ja vanhat rotarynaisetkin meni aivan sekaisin. Siellä vaihtarit kilju ja tanssi (minähän en siis.... ). Strippishown jälkeen he soittivat 80-/90-luvun hittejä ja kaikki tanssi ja lauloi. Sitten se taas palasi vanhojen musiikkiin.

Sunnuntaina vietettiin vain aikaa yhdessä päivällä. Annettiin yleisiä kommentteja meidän päämiehelle. Illalla oli tälläinen juhla, jossa oli italialainen laulaja. Mentiin sinne, mutta sitten saatiin tietää, että täytyy maksaa ruoasta ja juomasta. Oltiin siellä sitten kymmenen minuuttia ja otettiin kuvia. Minä ja ihana saksalaispoika.

Sunnuntaiyöllä ajettiin taas takaisin kaupunkiin. Mulla kävi hauska äksidentti. Kaikki sanoivat että ollaan takasin meidän kaupungissa yhdeksän aikoihin. Noh, saavuttiinkin seitsemän maissa ja olin iloinen että muistin avaimen. Saavuin kotiin ja avasin avaimella oven, mutta ovi ei auennutkaan... Mun kämpän ovessa on kaksi avainta ja mulla on vaan yksi, eli olin lukkojen takana käytävällä. Soitin hostäidille, hakkasin ovea ja soitin ovikelloa, mutta mitään reaktiota ei tullut. No onneksi tien toisella puolella asuu ranskalainen vaihtari, jonka luokse menin odottamaan, että mun perhe herää. Jätin matkalaukun oven eteen ja marssin tien ylitse hänen asunnolleen. Oli kyllä hyvä konferenssi. Viimeinen kerta kun oltiin kaikki vaihtarit yhdessä ja saatiin vielä paljon uusia muistoja.

AMAZON PART 4

Perjantaina kun herättiin, otettiin suunta amazonin rannalle. Aluksi oli aivan järkyttävän kuuma ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Tunnin päästä oli kaatosade. 

'Oli kyllä kaunista

Mä ja Eva

Mä ja aivan ihana japanilaistyttö Miyu

Tälläsillä pikkuveneillä vierailtiin kaikissa paikoissa

Lauantaina aamulla tehtiin kävely (hike) metsässä. Lähdettiin matkalle ja oli kuuma ja kuiva keli. Noin puolivälissä matkaa alkoi sataa kaatamalla ja siinä oltiin sitten kaikki litimärkiä. Meillä oli ihana opas, hän oli toinen näistä intiaanioppaista. Hän ei ikinä käyttänyt kenkiä, vaan käveli paljain jaloin.

Tässä vähän osviittaa siihen, miten joka yö nukuttiin. Pistettiin riippumatot roikkumaan katosta yläkertaan ja siellä nukuttiin. Itse nukuin todella hyvin!

Viimeisen päivän yhdessä hengailuja. Kaikki kolme venettä (68 vaihtaria) tuli meidän veneeseen ja kirjoiteltiin muistoja yhdessä, pelattiin ja hengattiin.

Ihana Minas Gerais tiimi <3

Retki oli kokonaisuutenaan todella hyvä, ei yhtään valittamista ole. Oli hyvä saada irtiotto netistä, kun seitsemän päivää ilman nettiä kulki. Takasinpaluumatka oli pitkä. Odotettiin seitsemän tuntia Brasilian lentokentällä. Kun viimein kotiin pääsi, suuntasin suoraan suihkuun. Laivassa peseydyttiin joen vedellä minne myöskin laivan jätevesi tyhjennettiin, ei kovinkaan puhdas olo ollut.

AMAZON PART 3

Keskiviikko aamuna herättiin aikaisin ja suunnattiin kalastamaan pirajoita.

Kun saatiin syötit, ei mennyt edes viittä minuuttia ja nappasin veneen ekan piraijan. Meidän veneellä ei ollut kovinkaan hyvää tuuria, kun vain minä ja eva saatiin yhdet ja veneen ajaja nappasi kaksi.

Aamupalan jälkeen suunnattiin kohti perhettä, joka tekee tapioca jauhoja omalla tilallaan keskellä amazonia.

Päästiin näkemään jauhojen valmistusprosessi pikakelauksella ja saatiin niistä tapioca lättyjä sitten tehdä. Jauhojen valmistamiseen menee päiviä, joten ei sitä voitu tehdä.

Meillä oli kaksi aivan upeaa opasta. He molemmat ovat intiaaneja. Maailmassa on vain ja ainoastaan kaksi intiaaniopasta (joilla on koulutus siihen) ja meillä oli kunnia nähdä amazonia heidän kanssaan. He osasivat kyllä asiansa.

Alkuperäisasukkaiden vierailu ei siihen loppunut. Iltapäivällä suunnattiin paikalliseen intiaaniyhteisöön. Näimme heidän koulunsa siellä ja kauppoja joissa he myivät itsetehtyjä tavaroita. Lopuksi pelattiin heitä vastaan jalkapallo-ottelu. Noin kymmenen minuuttia ennen ottelun alkua tuli aivan kauhea kaatosade. Kenttä oli mutainen ja liukas. Pelasin 15 minuuttia ja kaaduin varmaankin kymmenen kertaa. Ketään vaihtariryhmä ei ole ikinä heitä voittanut, mutta me sentään tehtiin maali, mikä ei ole kovinkaan normaalia. Hauskaa oli ja mutaa löytyi hiuksista vielä seuraavanakin päivänä.

Torstaina suunnattiin aamulla etsimään laiskiaista. En tiedä miten tämä opas sen ponnasi, kun me kaikki vaihtarit se vasta nähtiin kymmenen metrin päästä. Jokainen pääsi ottamaan kuvan sen kanssa. Onhan se aika suloinen.

Sen jälkeen kun laiskiainen löydettiin, suunnattiin ns. turistipaikalle, Tälläinen paikallinen perhe rakensi kodin joen varrelle. He alkoivat ruokkia näitä pinkkejä delfiinejä usein, jotta ne tulisivat paikalle usein. Delfiinit ovat vapaita, ne eivät elä vankeudessa. Upean työn ovat tehneet, jotta ovat onnistuneet delfiineistä "kavereita" saamaan.

Olihan se aika pelottavaa delfiinien kanssa uida, vaikka ne eivät mitään ihmisille tee. Pehmeämpiä olivat kuin mitä vauvan peppu.

Illalla oli sitten vuorossa jacaren (paikallisen krokotiilin) metsästys. Meidät jaettiin neljään pikkuveneeseen ja ajettiin pimeässä. Ajaja osoitteli ranta-alueita taskulampulla. He näkivät silmien välkähdyksen aina, ja sitten ajettiin lähemmäs, jotta nähtiin onko kyseessä pieni vai iso jacare. Ison joukkoon ei kannata hypätä, koska sieltä ei enää tulla takaisin. Meidän kuski ei onnistunut nappaamaan, vaikka monia nähtiinkin ja kerran hän jopa sen jacareen perään hyppäsi. Oli kyllä pelottavaa, mutta hienoa pidellä tuota jacaretta. Nämä voi kasvaa jopa kaksi metrisiksi, niin oli kyllä jännitys katossa näitä pyydystellessä.

AMAZON PART 2

Kun laivalle päästiin, lähdettiin heti ajamaan. Järjesteltiin laukkuja ja tavaroita ja nautittiin olosta. 

Seuraava kohde oli kahden jokien kohtauspaikka. Amazonilla kulkee kaksi jokea, Rio Negro ja Rio Amazon. Me pysyttiin Rio Negron puolella, koska siellä ei niin paljon hyttysiä ole kuin mitä toisessa. Oli hieno nähdä miten kahden eri joen värit eivät sekoittuneet.

Illalla menimme pikkuveneillä katsomaan maailman suurimpia lumpeenlehtiä. Ne on tuotu Englannista ja niitä kutsutaankin jonkun englannin kuningattaren nimen mukaan. Meidän opas sanoi että isoimmat lumpeet voivat kannattaa jopa 10 kiloa.

Seuraavana aamulla kun herättiin (tiistai), vierailtiin paikallisessa intiaanileirissä. He esittivät meille perinteisiä tansseja. Oli hieno nähdä, miten alkuperäiset perinnetanssit ja alkuperäinen kieli ovat säilyneet, vaikka maailma onkin nykypäivänä hyvin moderni. Oli upea nähdä, miten erilaisesti amazonilla eletään.

Nämä alkuperäiskansalaiset tekivät meille kasvomaalaukset, jos halusi. Eivät he rahaa pyytäneet, mutta pienen tipin (kirjoitin ensin dipin.....) jokainen jätti.

Heidän kotinsa ovat tehty materiaaleista, joita löytää amazonilta.

Ihania tyyppejä mun piiristä <3

Minä ja ihana Eva Australiasta

Illalla auringonlasku oli upea!!

AMAZON

8.4-17.4 oli silmiä avaava. Vietin amazonilla viikon verran. Tutustuttiin Manaukseen, nähtiin vesiputouksia, nukuttiin riippumatossa veneessä sekä metsässä. Vierailin intiaanikylässä ja näin kaikenlaisia eläimiä. Amazonin matka oli kyllä yksi vaihtoni upeimmista kokemuksista. Kuvia tuli otettua paljon ja onnistuin ne jakamaan neljään postaukseen ja kuvia jäi silti vielä paljon... Lauantaina lento lähti yöllä, viiden aikoihin ja Manaukseen saavuttiin puolilta päivin. Meillä oli koko päivä vain hotellilla chillausta, kun ihmiset saapuivat pitkin päivää. 

Sunnuntaina tutustuttiin kaupunkiin bussista käsin. En tiennyt, että Manauksessa on tälläinen iso jalkapallokenttä, jossa pelataan mm. Brasilian mestaruuskisoja.

Vierailtiin myös tälläisessä "mercadossa" kauppa? Siellä myytiin ihan mitä vaan laidasta laitaan. Vierailtiin myös viereisessä kalakaupassa.

Kaikkien piti pukea tämä reissun t-paita ylle. Tykkäsin kyllä enemmän putouksien paidasta, koska amazon paidassa ei ollut mitään värejä.

Citytourin jälkeen ajettiin kaksi tuntia ainoata amazonista pois lähtevää tietä pitkin. Saavuttiin hyvin yksinkertaiselle hotellille, vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin yöseikkailulle. Vaellettiin varmaan parisen kilometriä ensin yhteen luolaan. Käveltiin luolan sisällä, se oli täynnä lepakoita (kirjoitin ensin vamppyyrejä.... mitä mun suomelle on tapahtunu) ja kaikenlaisia ötököitä. Sitten jatkettiin matkaa ojaa pitkin ja saavuttiin isommalle putoukselle missä uitiin. Kokemus oli tosi hieno. Takasin tullessa (kello oli varmaan 22) käveltiin takaisin ilman lamppua. Itselle se nyt mikään haaste ei ollut, mutta ihmiset jotka tulee miljoonakaupungeista ympäri maailmaa kokivat sen haasteellisena.

Seuraavana päivänä aamulla kun herättiin käveltiin toiselle vesiputoukselle. Uitiin siellä ja katsottiin isoja putouksia.

Putouksien jälkeen pakattiin ja suunnattiin takaisin Manaukseen, josta varsinainen seikkailu alkoi, kun hypättiin veneisiin.

Ouro Preto -vierailu

2.4 mentiin yhdessä vaihtareitten kanssa Ouro Preto nimiseen kaupunkiin. Se on yksi brasilian historiallisimmista kaupungeista (Minas Gerais on täynnä historiallisia paikkoja). Reissu oli kiva ja nähtiin paljon upeita paikkoja!!

Ekaks pysähdyttiin rotarymiehen luona, joka oli tehny aamupalan meille. Oli hauska että rotarymies perheineen järjesti isolle porukalle aamupalan!

Täytyhän ne lippukuvat ottaa kaikkialla haha

Tämän rotarymiehen kodin edessä.

Seuraavaksi suunnattiin luolaan. Luolasta oli kaivettu erilaisia mineraaleja ja myöhemmin se avattiin museoksi. Päästiin tutkimaan luolia ja oli kyllä hauska kokemus.

Missä niitä lippukuvia nyt ei otettaisi

Ihanat tytöt <3 näytettiin hyvältä näitten kypärien kanssa

Mä ja maailman paras hostäiti <3

Ja lisää kuvia, nyt ollaan kaupungin keskellä! Ihmiset tuijotti pikkukylässä aika paljon kun tälläinen porukka siellä käveli haha

Ouro Preton kaunis pääalue. Iso rakennus jonka voi kuvasta nähdä, toimii nykyään museona. Kierrettiin museo, mutta se ei kuitenkaan kovinkaan erikoinen ollut.

Sen jälkeen suunnattiin putouksille. Tie oli töyssyisin tie mitä olen kyllä mennyt koko elämäni aikana. Mutta oli sen arvoista!

;Maisemat olivat niin kauniita. Putoukselle käveltiin joku kymmenisen minuuttia

Sieltä itse putouksesta oli todella vaikea ottaa kuva. Se oli luolan sisällä ja sinne kiipeäminen oli kyllä operaatio. Vesi oli jäätävää (muille oli kylmempää kuin mulle, huomaa kyl ketä on suomesta...) mutta oli kyllä upea kokemus tuolla uida.

Alaspäin kiipeäminen oli kyllä operaatio ja tuossa näkyy vähän sitä miten sinne putoukselle pääsi; kiviä ja tikkaita pitkin.

Tämä kuva olisi niiin paljon kivempi ilman tuota pyyhettä olalla.... No, maisemat olivat hienoja

Maisemat oli upeita, tuntui kotoisammalta