CONGONHAS VIERAILU

12.1 mun hostperhe vei mut tälläseen tunnin päässä olevaan historialliseen kaupunkiin. Mun osavaltio on hyvin historiallinen ja täällä on paljon merkittäviä vanhoja kaupunkeja. Yleensä ne on historiallisia kirkkoja tai muuhun uskontoon liittyviä asioita. 

Vierailtiin tälläisessä kirkossa, jossa oli ns. sivutemppeli tai joku muu vastaava. Sinne ihmiset vievät kuvia ja tarinoita erilaisista ihmeparantumisista tai selviytymisistä jostain onnettomuuksista. Siellä on aina kuvia tyyliin ennen ja jälkeen, kirjotettu selityksiä mitä on tapahtunut ja jotkut oli tuonut tavaroitakin näihin liittyen. Osa oli uudempia ja osa jopa sata vuotta vanhoja.

Tämä oli kirkon rappusilta otettu kuva. Sieltä näkyy näitä kappeleita, jossa oli Jeesuksen elämän vaiheista tehtyjä "veistoksia" tai sellaisia patsaita eri tilanteista.

Tässä on kirkko kauempaa, oli hieno kirkko. Siellä juuri tehtiin entisöintiä niin ei kirkkoon päässyt sisälle

Jouluvalotkin olivat paikallaan palmupuissa haha.

Tässä kirkko vähän lähempää. Nämä patsaat kuvastivat eri pyhimyksiä ja museossa oli selitykset jokasesta pyhimyksestä

Tässä on vielä ns. pohjapiirrustus tästä museoalueesta missä oltiin

LOMAREISSU NATALIIN PT.2

Tein erikseen postauksen kamerilla otetuista kuvista, enjoy! 

Tämä on otettu veneeltä, kun oltiin matkalla snorklaamaan sellaisiin luonnon vesialtaisiin

Kun oltiin snorklaamassa, meidän opas näytti tämän löllön eliön (ei mitään hajua mikä se on), ja hostäiti toimi mun turistikuvaajana veneestä

Siis jotenkin tää silta on tosi hieno, ei yhtään brasilialaistyylinen

Aivan ihana ranta, niiiin nättiä

Tämä paikka oli sellainen lampi, keskellä hiekkadyynejä. Laskin siellä myöskin tirolesan (onkohan se suomeksi vaijerilasku/köysilasku), eli laitetaan valjaat päälle, kiivetään torniin, joka nökyykin tuolla taustalla ja sitten sieltä hypätään tyhjyyteen ja lasketaan tuohon lampeen. Oli meinaan siistiä!

Tämä kuva on yhdeltä brasilian kuuluisimmalta rannalta nimeltä pipa. Mentiin sinne perjantai-iltana katsomaan auringonlaskua

Oli aivan upeaaa

LOMAREISSU NATALIIN

Suurin osa mun piirin vaihtareista on tällä hetkellä kuukauden matkalla tuolla Brasilian Northeastilla, mutta itelläni ei ollut halua (autopahoinvointi, bussilla ajetaan välillä vuorokauden ympäri niin no thanks) eikä varaa (nää reissut on kauheita riistohintoja, ei kiinnosta maksaa niin paljoa) mennä tälle reissulle, mutta mulla kävi tuuri, että mun hostperhe vei mut lomareissulle Nataliin, joka on northeastilla myös. Ansaittu rantaloma. Oltiin lomalla 14.1-21.1. Nämä kuvat on tälläisiä puhelimella otettuja.

Lentokonekuvia on aina lisäillä, se on sellanen klisee haha

Mä ja mun hostperhe tälläsellä päiväreissulla. Hostisä tutustui meitin uberkuskiin, ja sitten hän hänet päiväksi "vuokrasi" eli maksoi kiinteän hinnan ja tämä uberkuski meitä ympäriinsä ajelutti. Käytiin monissa hienoissa erilaisissa paikoissa.

Tämä oli tälläinen luonnon vesiallas keskellä metsää, sinne vietiin pöytiä ja istuttiin vedessä. Mun oli pakko olla varjossa koko tämän päiväreissun ajan, kun olin edellisenä päivänä mun rintakehän aika mukavasti polttanut...

Mun hostäiti voitti selfiekepin jossain arvonnassa ennen kuin lähdettiin tälle reissulle ja mä sitten heitit opetin sitä käyttämään, tässä se onkin koeajossa. Meidän hotelli oli suhteellisen kallis, joten altaalla oli hyvä maata.

Mä ja mun hostäiti tällä päiväreissulla. Näytän hiukan kärsivältä tässä kuvassa koska olin niin palanut XD

Mulla kävi tuuri, kun pääsin kahta suomalaista näkemään. Tässä on miksu, joka asuu siellä Natalissa. Tultiin meitin reissulle juuri sopivasti kaks päivää ennen kun miksu lähti puolikkaalle northeastille. Shoppailtiin miksun kanssa ja hämmennettiin ihmisiä puhumalla suomea, on se kyl hauska kuinka paljon ihmiset tuijottaa..

Näin myöskin lollua (loviisaa), joka juuri sopivasti pysähtyi tänne Nataliin hänen northeast reissullaan. Menin kuokkimaan heitin illalliselle, ja hämmennettiin sielläkin ihmisiä puhumalla suomea haha

Sillä meitin päiväreissulla, pysähdyttiin tälläsellä paikalla, missä voi laskea tälläisen hiekkamäen. Siinä siis istutaan sellaisen "liukurin" päälle ja käsillä tasapainotellaan ettei kaadu kyljelleen. Herranjestas se meni kovaa, pikkasen pelotti :D

Meitin reissu oli kokonaisuudessaan tooosi hyvä, vaikka mun hostperhe paljastuikin niiksi ihaniksi turisteiksi, joille mikään ei ole tarpeeksi hyvää ja ihan kaikesta onnistutaan valittamaan. Välillä sai hengittää syvään, mutta kyllä oli ihana reissu siitäkin huolimatta.

KESÄLOMA BRASILIASSA

Voin kyllä sanoa, että tämä kesäloma on ollu ihan hulluin kesä ikinä (yllätys Alina, oot brasiliassa...). Mutta oon tehnyt niin paljon, ei oo tarvinnu murehtia töistä tai mistään "aikuis"jutuista. Oon myöski oppinu olemaan ilman puhelinta ja olemaan mun ystävien kans, nauttimaan hetkestä. Siks mulla ei kauheasti kuvia ole, mutta muistot on tärkeämpiä kuin kuvat. Loma mulla taitaakin ensi viikolla jo loppua (kukaan mun kavereista ei tiiä millon koulu alkaa, voi harmi :D ), mutta ei se haittaa, ainakin saa rytmiä taas elämään.

Löysin vielä yhden tälläisen kuvan mun parhaan ystäväni Julian synttäreiltä, se oli nii kiva niin oli pakko lisätä.

Tämä kuva on otettu 30.11, kun pidettiin Isaacin kanssa esitykset meitin rotaryklubille ekaa kertaa portugaliks. Meillä oli vieraileva tähti Molly, kun he olivat reissuun lähdössä.

Tämä kuva on unkarilaisen Floran 18-vuotissynttäreiltä, joita vietettiin 2.12. Oli hauska ilta vaihtareitten kans, ja juhlatkin oli kalliissa paikassa, kun hänen entinen hostperhe on ihan överirikas... Hauska myöskin kuinka lyhyt olen, hyvä ku pää näkyy tuolta takarivistä..

6.12 oli helposti sanottuna vaikein päivä koko mun vaihtovuoden aikana. Kaks viikkoa aiemmin, äiti soitti mulle ja kertoi, että mun rakkaalta papalta oli löydetty aivoista syöpä, eikä sille voitu tehdä mitään. Kaks viikkoa myöhemmin äiti soitti ja kertoi, että hän oli nukkunut pois.. Olin onneksi Minkalla silloin, niin sain suomeksi purkaa ajatuksia ja tunteita. Siinä sitten aloin heti soittelemaan Belgiaan ja hollantiin, koska vakuutus korvaa lennot hautajaisiin. Suomessa sitten vietinkin 12.12-19.12. Oli meinaan hassua käydä suomessa, mutta se oli oikea päätös. Se helpotti oloa jollain tavalla, vaikka asia on todella vaikea.

Tässä on mun pikkusisko, ja mun kaks serkkupoikaa, oli pakko ottaa kuva kun kerrankin oltiin edustavina haha! 

No kun sitä suomessa kerran kävi, piti tuoda itselleen hiukan suomituliaisia! Kyllä näillä luulisi lopun vaihtoa pärjäävän!

Käytiin hostäidin kanssa tutustumassa tälläiseen puistoon 31.12. Käveltiin ympäriinsä ja katseltiin, kun en siellä ollut ikinä käynyt.

Hostäiti salakuvasi mua kun kuvasin tollasia ihmisiä, jotka teki temppuja rullaluistimilla

Uusi vuosi vaihtui ihanien brassiystävien seurassa, oli kyllä paras uusi vuosi ikinä!

Amoooooo <3

Tässä on vähän muitakin brassikavereita

Rakastan mun kaupunkia liikaa, täällä on vaan niin nättiä. Nämä jouluvalot olivat vaan niin upeat!!

7.1 käytiin sellaisella country clubilla ottamassa aurinkoa, ja paluumatkalla pysähdyttiin tallilla, vitsi kun on ikävä ratsastusta...

172 PÄIVÄÄ BRASILIASSA

Aika on mennyt tosi nopeesti, oon jo ylittäny puolen välin mun vaihdossa. Ihan hullua ajatella että päiviä on vähemmän edessä ja enemmän takana. Nää viimiset 172 päivää on ollut sekä mun elämäni parhaimmat että raskaimmat. Ihmiset usein aattelee, että vaihtovuosi on vuoden loma, mut ei se sitä ole. Jokasen päivän jälkeen kaadun rättiväsyneenä sänkyyn, en tiedä johtuuko se kielestä, osaan portugalia jo kohtuullisen hyvin mutta se on hyvin uuvuttavaa käyttää sitä, joutuu keskittymään ihan hullusti. Ja vaikka kuinka oon ollu täällä jo kohta kuus kuukautta, vähintään kerran viikossa huomaa taas jotain uutta kulttuurissa ja koittaa sopeutua siihen. Välillä aattelen että olen jo joku kolmekymppinen kun en jaksa valvoa myöhään tai riehua ulkona joka päivä niinkuin jotkut vaihtarit tekee. Mun elämä täällä on hyvin vakinaista (varsinkin ennen kesälomaa oli) ja nautin siitä.

Aluksi olin hiukan skeptinen sen suhteen että muutan brasiliaan, mutta en pääse rantakaupunkiin. Mutta ei se mua haittaa vaikken päätynyt meren rannalle asumaan, jossa voisi käydä joka päivä rannalla ja en tiedä onko siellä enemmän nähtävää kaikkien rantojen kanssa vai ei, mutta oon tyytyväinen tähän paikkaan. Täällä mun osavaltiossa on ihan omanlainen portugalin murre ja tapa puhua sitä, täällä myöskin puhutaan nopeiten koko Brasiliassa. Se oli aluksi oma haasteensa, mutta nyt rakastan tätä tyyliä millä ihmiset puhuu täällä ja miten mäkin jo olen oppinut lyhentämään sanoja esimerkiksi. Ihmiset on täällä myöskin hyvin erilaisia, niin iloisia ja esimerkiksi yksi päivä bussia ootellessa mulle moikkas mäkkärissä työskentelevä jätkä, vaikka olen hänen kassallaan vain muutaman kerran käynyt. Hassua miten ihmiset muistaa.

On hankala tiivistää ajatuksia tekstiin kun on niin sekavia ajatuksia. Oon kasvanu aivan huimasti täällä henkisesti, olin aika eksyksissä itteni ja elämäni suhteen kun koneeseen astuin viime heinäkuussa. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, olin tosi epävarma ja aika hiljanen ja ujo. Nyt täällä oon saanut tosi paljon motivaatiota opiskella ja tehdä töitä sen ammatin eteen mitä haluan päästä lukemaan. Mulla oli lukion ykkösvuonna motivaatio ja aikalailla koko elämä hukassa, ja no, nyt joutuu neiti käymään muutamat kurssit uudestaan kun palaan, mutta eipä sille tässä vaiheessa enää mitään mahda. Musta on tullut tosi paljon itsevarmempi ja avoimempi. Oon myöskin vähentänyt toooosi paljon puhelimella roikkumista, yksi syy on siinä että mulla on 3GB nettiä kuukaudeksi. Suomessa ihmiset normaalisti käyttävät tollaisen määrän päivässä kun ovat niin paljon puhelimilla, mutta on tosi hyvä että täällä on rajalliset netit. Oon tajunnu itekkin kuinka ällöttävän paljon oon roikkunu puhelimella sillonkin kun olen kavereitten tai perheen kanssa, ihan älytöntä. Ihan hassuilla tavoilla tää Brasilia avaa silmiä.

Mun ensimmäiset kaks kuukautta oli tosi rankat, koska mun hostperhe ei ollut ikinä kotona tai opettanut mulle miten kulkea ja mennä täällä kaupungissa. Jouduin (onneksi) opettelemaan kaiken itse, kulkemaan ja menemään, mikä on nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan loistava asia vaikkei se alussa tuntunu siltä. Jo ihan se, että kumpikaan mun hostperheistä ei usein vie mua minnekkään, mikä on aika harvinaista, (ihan tosi monella vaihtarillä täällä on hostperheet jotka aina vievät ja hakevat heidät tai maksavat heille heidän uberinsa kotiin.) Mua ei haittaa vaikka mulla ei ole sellaista hostperhettä, vaan oon oppinu ite menemään bussilla ja kävelemään. Ihmiset usein aattelee et on tosi vaarallista kävellä täällä yksin tyttönä, mutta sillonku sä tiedät mitä teet ja minne meet en mä ainakaan jaksa pelätä. Musta tuntuu että jo se on yksi isoimmista syistä kun kävelen niin paljon, että multa on pudonnut ihan huimasti painoa. En nyt ole punninnut itseäni, mutta kehosta näkee kuinka paljon oon laihtunu ja esim. mun molemmat farkkushortsit on ihan liian isot.

Monia ihan outoja asioita on suomesta ikävä, ja tietysti läheisiä ystäviä ja perhettä. Mutta tiiän jo, että kun palaan kaikki asiat on ihan samalla lailla, ehkä on jotain uusia seurustelusuhteita tai jotain, mutta kaikki on suurinpiirtein samalla lailla. Siksi en mieti paljoa suomea enää, se koti ja kaikki siihen liittyvät asiat pysyvät siellä. Nautin tästä ajasta mikä mulla on täällä, tästä mahdollisuudesta minkä sain ja mistä oon ihan huiman kiitollinen. Tää on jo kasvattanu mua, mutta tulee kasvattamaan vielä enemmän. Kaikella tällä koitin sanoa, että vaikka joskus on vaikeaa, oon onnellinen täällä.

VIIMEINEN VIIKKO AUSSIEN KANSSA

Viime sunnuntaina sen viimeistään tajusin, kuinka nopeasti aika kuluu. Mun rakkaat aussit lähti... Meidän piirissä oli neljä aussityttöä, yksi asui täällä Belo Horizontessa (yksi parhaimpia vaihtareita ketä tuun ikinä tuntemaan hands down), yks asui tunnin päässä ja kaksi tyttöä viiden tunnin päässä. Siellä lentokentällä kun seisoi ja katsoi heidän menevän portista läpi, tajus sen kuinka nopeesti aika menee. Muistan sen ku eilisen ku tavattiin nämä aussit ekaa kertaa, he puhuivat uskomatonta portugalia kaikkien mielestä ja tässä sitä ollaan, samanlaisia ja valmiina tapaamaan uudet aussit. En vois olla kiitollisempi et sain tuntea nämä tytöt, läheisin olin täällä kaupungissa asuneen Madelinen kanssa ja viiden tunnin päässä asuvan Mollyn kanssa. Aattelin nyt laittaa oikeen erikseen kuvia meitin yhteisestä vikasta viikosta, koska olen niin kiitollinen että mulla tulee aina olemaan neljä kotia australiassa.

Tämä kuva ei ole meitin yhteiseltä vikalta viikolta, mutta Maddy kokkasi mun perheelle (hänen entinen perhe) ennen joulua tälläisen perinteisen aussiaterian sanoakseen heipat.

No, monien mutkien kautta Maddy oli mun kotona kolme yötä, nää on aina kivoja yllätyksiä brassien kanssa... Me oltiin, katottiin drag queen kisaa (vaihtoelämä goals) ja nautittiin toisistamme

Tyttöjen vikana iltana me mentiin katsomaan auringonlaskua täältä kaupungin näköpaikalta yhdessä kanadalaisen ja saksalaisen pojan ja näitten tyttöjen kanssa! Oli kyllä ilta jota en tule ikinä unohtamaan, vaikka mulla kauhea kuume nousikin illan päätteeksi

Ihanat aussit

Tässä kuvassa on mä ja Maddy, oon nii onnellinen että hänet sain tuntea. Monet itkut ollaan yhdessä itketty, naurut naurettu, hulluja asioita tehty. Jaettu rahoja ja lainailtu tavaroita, en vaan osaa sanoin kuvailla kuinka onnekas oon kun hänet tunnen. Ja aina yhdessä kiusattiin ihmisiä kun hän vasta syyskuussa täytti 16, kun ikäarvausleikkiä tehtii. Tätä ei voi muulla kuvata kuin ilman käännöstä olevalla portugalin sanalla, saudades <3

Tässä kuvassa on kaikki täällä kaupungissa olevat vaihtarit (tai kaikki niistä jotka eivät ole matkustelemassa yhdessä hostperheen kanssa...) One big happy family

Ja tässä kuvassa on kaikki ketkä tulivat tyttöjä saattamaan, on meitä aika iso porukka.

VIIKKO MINKAN LUONA

Heti kun mun kesäloma starttasi täällä puolella maapalloa, suuntasin ihanan suomityttö Minkan luo. Minka asuu yli 12 tunnin junamatkan päässä täältä mun kotikaupungistani. Lauantaina 3.12 nappasin junan kohti Aracruzsta, eli paikkakuntaa missä hän asuu. Junamatka oli todella pitkä ja aika tylsä, wifi ei toiminut ja signaalia ei löytynyt. Olin Minkan luona perjantaihin 9.12 asti!

Tässä kuvassa on Minka ja minä, hiukset eri väriset mut molemmat yhtä valkoisia :D

 Vietettiin suomiteema-viikko itsenäisyyspäivän takia. Tehtiin makaronilaatikkoa ja karjalanpiirakoita Minkan hostperheelle. Minkan hostäiti vallan innostui ja koristeli koko ruokasalin suomiteemaan.

Tässä on Minka ja minä, minkan hostsisko ja hänen poikaystävänsä. (Hostisän taulu oli vain vitsillä tossa, hän oli työmatkalla ja ei kerennyt meitin illalliselle)

Pääsin myöskin tapaamaan Rennanin, eli vaihtarin joka munkin perheen luona suomessa asusteli, perhettä. He olivat aivan ihania ihmisiä ja on varmaa, että menen heitä pelkästään katsomaan vielä jossain vaiheessa vaihtovuottani. On aika onnekas olo kun pääsin heihin tutustumaan täällä!

Minkan hostperhe on mukana monessa, tässä kuvassa ollaan syömässä rennanin perheen, minkan hostperheen ja heidän rotaryklubin presidentin kanssa. Sain myöskin hienon mahdollisuuden osallistua Minkan klubin kokoukseen, ja he antoivat mulle heti heidän viirinsä. Olen hiukan kateellinen kun Minkan klubi on niin aktiivinen kaikessa..

Tässä vähän leivontakuvia! Oli ihana puhua suomea, rentoutua ja vain olla Minkan luona. Itsenäisyyspäivänä 6.12 oli kylläkin ehkä elämäni yksi vaikeimmista päivistä, kun mun äiti soitti ja kertoi, että mun rakas pappa suomessa on nukkunut pois. Noh, siellä Minkalla sitten järjestelin mun suomireissun, soittelin mm. belgiaan ja hollantiin ja sain lentoliput suomeen ja takaisin.