TJ42, M I T Ä

Aika menee aivan liian nopeasti. Muistan kun kirjotin postausta siitä, miten olen puolivälissä vaihtoani. En voi uskoa, että siitä on jo neljä kuukautta. Kauhistuttaa ajatus Suomeen palaamisesta. Se merkitsee sitä, että mun pitää jättää kaikki se taakseni, minkä tänne vaivalla rakensin. Mun ihanan, parhaan hostperheen. Mun ihanan luokan ja ystävät. Kaikki vaihtarit keihin olen tutustunut. Mun elämän, mun rutiinit kaikki tutut asiat. Oon kotona kun kuljen kaduilla, otan busseja. En eksy enää, tiedän aina missä olen. Miten sellasesta voi vaan lähteä takasin siihen vanhaan elämään.

 En mä ole sama alina enää. Sisäsesti tai ulkosesti. Monet ihmiset saattaa ajatella, että vaihtovuosi on vuoden loma, mutta ei kyllä ole lähelläkään lomaa. Mulla ei ole aikaa nukkua, juoksen paikasta toiseen. Mun silmät on avautunu niin paljon. Oon oppinut arvostamaan Suomea niin paljon enemmän ja erilaisella tavalla. Meidän koulutusjärjestelmää, sitä että opettajia kunnioitetaan ja tunneilla opiskellaan. Oon kasvanut niin paljon. Vaikka portugalia jo oikein sujuvasti puhun, silti joskus kielimuuri iskee. Varsinkin jos on jotain ongelmia, kuten esimerkiksi kipeänä oleminen. Sillon sä olet yksin, kipeänä ja koitat hoitaa asioita. Sellanen kasvattaa. Tai kun sä otat väärän bussin, oot jo valmiiksi myöhässä ja oot menossa aivan väärään suuntaan. Ei siinä vaiheessa itketä vaan juostaan pysäkiltä sinne asti minne alunperin olit menossa.

Kun tänne lähdin, ajattelin että kyllä mulle vuodessa selviäisi mitä haluan tehdä isona, mitä opiskella. Mutta vieläkin se on täysi mysteeri. Onhan mulla ideoita aloista, jotka kiinnostaa, mutta ei se riitä. Ahdistaa niin paljon suomeen palaaminen ilman minkäänlaista hajua, mitä haluaa tehdä. Pitää palata lukion penkille ja valita kursseja siihen suuntaan viitaten, mitä aikoo kirjottaa yliopistoa varten. Mutta mitä sitten tekee kun ei ole harmaintakaan ajatusta mitä opiskella ja lukea. Kun tykkäät vähän kaikesta, historia ja yhteiskuntaoppi on todella kiinnostavaa, mutta myös kemia ja biologia.

Tai miten mä opin suomen kieliopin taas? Mun englanti ja suomi huononee sitä tahtia kun portugali paranee. Opin joka päivä uusia sanoja portugaliks. Mä en halua mun menettää mun portugalia. Sekin ahdistaa, että miten mä ylläpidän sitä suomesta käsin?

Olot on ristiriitaiset. Sinäänsä haluaisi palata suomeen, ikävä perhettä ja ystäviä on suuri. Mutta toinen puolisko haluaa jäädä, elää täällä sitä omaa unelmaansa. Suomessa odottaa vastuullisuudet, autokoulu, työt, itsenäisten kurssien kokeet, kaikki. Täällä vaikka olen paljon koulussa ja kuuntelen kyllä koulussa, ei se ole sama. Vaikka olen täällä itsenäisempi kuin mitä suomessa (ei tarvitse talvellakaan äidiltä ja iskältä täällä kyytiä kysyä kun on busseja) niin se tulee olemaan suomessakin erilaista.

Tai sit se talvi. Mä menen hupparilla ja farkuilla kun on kakskyt astetta lämmintä. Hauska katsella kuvia kun suomessa ihmiset ottaa aurinkoa 15 asteessa... Ootan kyllä innolla talvea, että pääsee laskettelemaan ja kunnon lumessa olemaan.

On vaikea saada ajatuksia kasaan, kun on 42 päivää jäljellä. Just puhuin tänään ihanan Maddyn kanssa tästä kaikesta ja hän sanoi että se vaan vaikeutuu, pelottaa sekin ajatus. Olen se kuuluisa hot mess tällä hetkellä. Mun seuraavat kaksi/kolme viikkoa on paikasta toiseen juoksemista, matkustamista ja vaikka mitä. Sinäänsä hyvä että on tekemistä, mutta siten se aika kuluu vain nopeammin...

NORMAALIELÄMÄ

Viimisestä arkipostauksesta on jo aika paljon aikaa. Eihän mun elämässä nyt mitään erikoista ole sinäänsä viimisen postauksen jälkeen tapahtunu. Oon matkustanu Iguacu putouksille ja Amazonille, joten se vei aika paljon viikonloppuja pois. Ja muutenkin viikolla juoksen joka päivä joka suuntaan, viikonloppuna pyrin tekemään asioita hostperheen ja brassien kanssa. Kolmas vuosi on kuitenkin hyvin raskas mun kavereille, joten heillä ei paljoa vapaa-aikaa ole. Heillä oli juuri kaksi viikkoa kokeita, kaiken maailman erilaisia kokeita (simulaatio ei ole suomeks oikea sana mutta se on miten niitä kokeita kutsutaan portugaliks). Nyt kun koerypeämä on heillä ohi, yritetään tehdä enemmän juttuja yhdessä! 

11.3 mut oltiin kutsuttu rotex-juhliin. Oli hauska nähdä kaikkia reboundeja pitkästä aikaa! Oli kiva päivä/ilta yhdessä.

Tässä on suunnilleen koko porukka. Ilta oli mahtava!

Pahoittelut huonosta kuvasta näin alkuun. 17.3 käytiin mun parin brassikaverin kanssa katsomassa Kaunotar ja hirviö, oli aivan mahtava elokuva!!! Itkinkin leffan aikana haha.

24.3 oli yksi parhaimmista päivistä mun kolmannen luokan aikana täällä. Meillä oli DiaD, eli jokainen pukeutui asuihin. Vain kolmoset pukeutui ja meidän välipalavälkällä kokoonnuttiin liikuntasaliin, meille oli dj ja hän soitti musiikkia. Kaikki tanssi ja juhli

No, miksiköhän Alina, yhden päivän varoitusajalla? TURISTIKSI!!! Olen jo muutenkin se ulkomaalainen mun koulussa, niin miksei pukeutuisi turistiksi. Mulla oli aurinkorasva ja kartta, vyölaukku, puhelimen vesisuojakotelo, aurinkolasit ja nimikyltti. Ja minas gerais turistipaita. Sain kyllä muutamat naurut ihmisiltä haha. Tässä kuvassa mun ihana kaveriporukka

Kodittomaksikin voi pukeutua, haha

Mun luokka, aivan ihania tyyppejä

Tämä kuva on 7.4, koulusta.Tästä väliltä mulla ei ollut melkein mitään kuvia. Ouro Pretossa käytiin, mutta muuten elämä oli normaalia. Viikot juoksin ja viikonloppuisin tein jotain, mutta en mitään erikoista. Kuitenkin, tämä kuva on koulusta. Olen jo kertonut, kuinka erilainen (välillä outo) brasilialainen koulu on. Olen nyt kolmannella, ja mun luokka sai tehtävän tehdä humoristisia esityksiä maan liikkeistä (esim. maanjäristyksistä) ja yksi ryhmä teki tälläisen ihan ihme räpin ihmeellisillä asuilla.

Hauska fakta, olen oppinu syömään pizzaa täällä. Inhosin suomessa pizzaa, mutta nykyään pystyn syömään sitä, en kuitenkaan kovinkaan usein.

26.4 tein makaronilaatikkoa mun hostperheelle ja Isaacille. Siitä tuli todella hyvää ja kyllä suomiruokaa alkaa olla ikävä. Vaikka olenkin 110% brasilialainen, koska otan riisiä vaikka olisi tarjolla makaronia ja perunaakin.

Täällä on viime aikoina näkynyt aivan uskomattomia auringonlaskuja. Tämän kuvan otin meidän päähengauspaikalta vaihtareitten kanssa, se oli upean näköinen!!

3.5 meillä oli erilainen rotarikokous. Ensinnäkin, se oli Isaacin viimeinen kokous ja meidän piirin kuvernööri oli paikalla ja juhlittiin myös äitienpäivää näin ennakkoon. Tässä on aika paljon mun klubin väkeä.

4.5 sain hienon mahdollisuuden päästä tutustumaan brasilialaiseen yliopistoon. (Hauska kun tututstun täällä yliopistoihin ja kaikkea, mutta suomessa lukiota kaksi vuotta jäljellä..) Mun odotukset oli aika alhaiset, mutta tämä yliopisto ylitti ne odotukset kyllä aivan täysin. Se oli tosi iso, moderni ja hieno. Tykkäsin.

Toinen kuva yliopistolta. Kierrettiin sitä pienen kisan merkeissä (brasilialaiset ottivat aivan liian tosissaan). Toivon, että mennään uudestaan tässä vielä ennen kotiinpalua, koska sieltä he lupailivat, että pääsisimme tutustumaan paremmin lääketieteen puolelle.

Elämä täällä on kovin arkista, ei mitään erikoista, taino on erikoisia juttujakin mutta ei niin paljoa. Mulla on rytmi täällä ja haluan elää mahdollisimman samanlaista rytmiä kuin mitä brasilialaiset elävät. Oon koulussa kaikki tunnit, niin aamu- että iltapäivän, käyn salilla usein jne. Päivän jälkeen usein kaadun kuolemanväsyneenä sänkyyn, ehkä hyväkin niin. Täällä on niin paljon vaihtareita, jotka eivät käy koulussa tai jos käyvät eivät käy iltapäivätunneilla, mutta mun mielestä se ei oo kunnolla sitä kulttuuriin sopeutumista. Itse haluan ainakin kokea kaiken mahdollisen. Ilman mun arkirytmiä ja rutiineja, en olisi varmastikkaan osallistunut salilla juoksukisaan, jossa ylitin itsenä. Tai en olisi vieraillut yliopistossa.  Ei mun tarvitse joka päivä nähdä muita vaihtareita, niinkuin jotkut ajattelevat.

PIIRIN CONFERENSSI

Meidän piirin konferenssi oli 27.4-1.5. Lähdettiin torstai-illalla 23.30 ajamaan kohti Sao Lorenzoa. Se on kaupunki noin kuuden tunnin päässä mun kaupungista. Yöunet jäivät todella huonoksi, kun ajettiin yön yli bussissa. Kun perjantaina saavuttiin, oli meillä aamuyhdeksästä alkaen treenaamista konferenssia varten. Tehtiin teattereita, tanssi ja musiikkiesitys sadoille rotareille.

Rotareilla oli pitkin päivää erilaisia keskusteluhommia ja mitälie, me vaihtarit oltiin keskenämme (inbound ja outboundit), oltiin harjoiteltiin ja tehtiin vaikka mitä. Meidän eka virallinen kohtaaminen rotareiden kanssa oli perjantai-illalla, kun osallistuttiin puun istutukseen. Kaikkien piti pistää blazerit päälle. Yhteiskuvia otettiin paljon. Tässä on kaikki tämän vuoden vaihtarit piirissä 4520.

Mä ja Isaac, joka on mun kanssa samassa klubissa. En pysty uskomaan, että hän lähtee keskiviikkona, kolmen päivän päästä?? Sitten olen yksin meidän klubissa :(

Meidän piirin tytöt <3

Koko piiri, sekä inboundit että outboundit.

 Lauantaina oli sitten vuorossa vaihtarien esitys. Meillä oli ensin juhlallinen sisääntulo. Maat oli aakkosjärjestyksessä ja sekä maan vaihtarit että tulevat vaihtarit kävelivät peräkkäin. No, olin ainut suomesta ja suomen vaihtari lähti tammikuussa, niin tulin outboundien vastaavan ohjaajan pojan kanssa, koska hän on suuri suomifani.

Kuva on todella huono, mutta ainut kuva mikä mulla on. Sain kunnian soittaa konferenssissa. Soitettiin ensin tyttöjen kanssa pari laulua, missä oli mukana piano, kitara ja laulu. Sitten mä soitin yksin. Oli jännitys aika korkealla ja pieni muistikatkos tulikin, mutta onneksi sain napattua kiinni.

Kuvia otettiin paljon

 Mä ja isaac, sekä meidän yeo adriano.

Lauantai-illalla oli baile. Se oli, no mielenkiintoinen. Meidän piti pukeutua todella juhlallisesti. No siellä oli ruokia ja juomia tarjolla. Musiikki oli hyvin vanhoille ihmisille, mutta yhtäkkiä alkoi show; strippareita ja vanhat rotarynaisetkin meni aivan sekaisin. Siellä vaihtarit kilju ja tanssi (minähän en siis.... ). Strippishown jälkeen he soittivat 80-/90-luvun hittejä ja kaikki tanssi ja lauloi. Sitten se taas palasi vanhojen musiikkiin.

Sunnuntaina vietettiin vain aikaa yhdessä päivällä. Annettiin yleisiä kommentteja meidän päämiehelle. Illalla oli tälläinen juhla, jossa oli italialainen laulaja. Mentiin sinne, mutta sitten saatiin tietää, että täytyy maksaa ruoasta ja juomasta. Oltiin siellä sitten kymmenen minuuttia ja otettiin kuvia. Minä ja ihana saksalaispoika.

Sunnuntaiyöllä ajettiin taas takaisin kaupunkiin. Mulla kävi hauska äksidentti. Kaikki sanoivat että ollaan takasin meidän kaupungissa yhdeksän aikoihin. Noh, saavuttiinkin seitsemän maissa ja olin iloinen että muistin avaimen. Saavuin kotiin ja avasin avaimella oven, mutta ovi ei auennutkaan... Mun kämpän ovessa on kaksi avainta ja mulla on vaan yksi, eli olin lukkojen takana käytävällä. Soitin hostäidille, hakkasin ovea ja soitin ovikelloa, mutta mitään reaktiota ei tullut. No onneksi tien toisella puolella asuu ranskalainen vaihtari, jonka luokse menin odottamaan, että mun perhe herää. Jätin matkalaukun oven eteen ja marssin tien ylitse hänen asunnolleen. Oli kyllä hyvä konferenssi. Viimeinen kerta kun oltiin kaikki vaihtarit yhdessä ja saatiin vielä paljon uusia muistoja.

AMAZON PART 4

Perjantaina kun herättiin, otettiin suunta amazonin rannalle. Aluksi oli aivan järkyttävän kuuma ja aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Tunnin päästä oli kaatosade. 

'Oli kyllä kaunista

Mä ja Eva

Mä ja aivan ihana japanilaistyttö Miyu

Tälläsillä pikkuveneillä vierailtiin kaikissa paikoissa

Lauantaina aamulla tehtiin kävely (hike) metsässä. Lähdettiin matkalle ja oli kuuma ja kuiva keli. Noin puolivälissä matkaa alkoi sataa kaatamalla ja siinä oltiin sitten kaikki litimärkiä. Meillä oli ihana opas, hän oli toinen näistä intiaanioppaista. Hän ei ikinä käyttänyt kenkiä, vaan käveli paljain jaloin.

Tässä vähän osviittaa siihen, miten joka yö nukuttiin. Pistettiin riippumatot roikkumaan katosta yläkertaan ja siellä nukuttiin. Itse nukuin todella hyvin!

Viimeisen päivän yhdessä hengailuja. Kaikki kolme venettä (68 vaihtaria) tuli meidän veneeseen ja kirjoiteltiin muistoja yhdessä, pelattiin ja hengattiin.

Ihana Minas Gerais tiimi <3

Retki oli kokonaisuutenaan todella hyvä, ei yhtään valittamista ole. Oli hyvä saada irtiotto netistä, kun seitsemän päivää ilman nettiä kulki. Takasinpaluumatka oli pitkä. Odotettiin seitsemän tuntia Brasilian lentokentällä. Kun viimein kotiin pääsi, suuntasin suoraan suihkuun. Laivassa peseydyttiin joen vedellä minne myöskin laivan jätevesi tyhjennettiin, ei kovinkaan puhdas olo ollut.

AMAZON PART 3

Keskiviikko aamuna herättiin aikaisin ja suunnattiin kalastamaan pirajoita.

Kun saatiin syötit, ei mennyt edes viittä minuuttia ja nappasin veneen ekan piraijan. Meidän veneellä ei ollut kovinkaan hyvää tuuria, kun vain minä ja eva saatiin yhdet ja veneen ajaja nappasi kaksi.

Aamupalan jälkeen suunnattiin kohti perhettä, joka tekee tapioca jauhoja omalla tilallaan keskellä amazonia.

Päästiin näkemään jauhojen valmistusprosessi pikakelauksella ja saatiin niistä tapioca lättyjä sitten tehdä. Jauhojen valmistamiseen menee päiviä, joten ei sitä voitu tehdä.

Meillä oli kaksi aivan upeaa opasta. He molemmat ovat intiaaneja. Maailmassa on vain ja ainoastaan kaksi intiaaniopasta (joilla on koulutus siihen) ja meillä oli kunnia nähdä amazonia heidän kanssaan. He osasivat kyllä asiansa.

Alkuperäisasukkaiden vierailu ei siihen loppunut. Iltapäivällä suunnattiin paikalliseen intiaaniyhteisöön. Näimme heidän koulunsa siellä ja kauppoja joissa he myivät itsetehtyjä tavaroita. Lopuksi pelattiin heitä vastaan jalkapallo-ottelu. Noin kymmenen minuuttia ennen ottelun alkua tuli aivan kauhea kaatosade. Kenttä oli mutainen ja liukas. Pelasin 15 minuuttia ja kaaduin varmaankin kymmenen kertaa. Ketään vaihtariryhmä ei ole ikinä heitä voittanut, mutta me sentään tehtiin maali, mikä ei ole kovinkaan normaalia. Hauskaa oli ja mutaa löytyi hiuksista vielä seuraavanakin päivänä.

Torstaina suunnattiin aamulla etsimään laiskiaista. En tiedä miten tämä opas sen ponnasi, kun me kaikki vaihtarit se vasta nähtiin kymmenen metrin päästä. Jokainen pääsi ottamaan kuvan sen kanssa. Onhan se aika suloinen.

Sen jälkeen kun laiskiainen löydettiin, suunnattiin ns. turistipaikalle, Tälläinen paikallinen perhe rakensi kodin joen varrelle. He alkoivat ruokkia näitä pinkkejä delfiinejä usein, jotta ne tulisivat paikalle usein. Delfiinit ovat vapaita, ne eivät elä vankeudessa. Upean työn ovat tehneet, jotta ovat onnistuneet delfiineistä "kavereita" saamaan.

Olihan se aika pelottavaa delfiinien kanssa uida, vaikka ne eivät mitään ihmisille tee. Pehmeämpiä olivat kuin mitä vauvan peppu.

Illalla oli sitten vuorossa jacaren (paikallisen krokotiilin) metsästys. Meidät jaettiin neljään pikkuveneeseen ja ajettiin pimeässä. Ajaja osoitteli ranta-alueita taskulampulla. He näkivät silmien välkähdyksen aina, ja sitten ajettiin lähemmäs, jotta nähtiin onko kyseessä pieni vai iso jacare. Ison joukkoon ei kannata hypätä, koska sieltä ei enää tulla takaisin. Meidän kuski ei onnistunut nappaamaan, vaikka monia nähtiinkin ja kerran hän jopa sen jacareen perään hyppäsi. Oli kyllä pelottavaa, mutta hienoa pidellä tuota jacaretta. Nämä voi kasvaa jopa kaksi metrisiksi, niin oli kyllä jännitys katossa näitä pyydystellessä.

AMAZON PART 2

Kun laivalle päästiin, lähdettiin heti ajamaan. Järjesteltiin laukkuja ja tavaroita ja nautittiin olosta. 

Seuraava kohde oli kahden jokien kohtauspaikka. Amazonilla kulkee kaksi jokea, Rio Negro ja Rio Amazon. Me pysyttiin Rio Negron puolella, koska siellä ei niin paljon hyttysiä ole kuin mitä toisessa. Oli hieno nähdä miten kahden eri joen värit eivät sekoittuneet.

Illalla menimme pikkuveneillä katsomaan maailman suurimpia lumpeenlehtiä. Ne on tuotu Englannista ja niitä kutsutaankin jonkun englannin kuningattaren nimen mukaan. Meidän opas sanoi että isoimmat lumpeet voivat kannattaa jopa 10 kiloa.

Seuraavana aamulla kun herättiin (tiistai), vierailtiin paikallisessa intiaanileirissä. He esittivät meille perinteisiä tansseja. Oli hieno nähdä, miten alkuperäiset perinnetanssit ja alkuperäinen kieli ovat säilyneet, vaikka maailma onkin nykypäivänä hyvin moderni. Oli upea nähdä, miten erilaisesti amazonilla eletään.

Nämä alkuperäiskansalaiset tekivät meille kasvomaalaukset, jos halusi. Eivät he rahaa pyytäneet, mutta pienen tipin (kirjoitin ensin dipin.....) jokainen jätti.

Heidän kotinsa ovat tehty materiaaleista, joita löytää amazonilta.

Ihania tyyppejä mun piiristä <3

Minä ja ihana Eva Australiasta

Illalla auringonlasku oli upea!!