sunnuntai 7. toukokuuta 2017

NORMAALIELÄMÄ

Viimisestä arkipostauksesta on jo aika paljon aikaa. Eihän mun elämässä nyt mitään erikoista ole sinäänsä viimisen postauksen jälkeen tapahtunu. Oon matkustanu Iguacu putouksille ja Amazonille, joten se vei aika paljon viikonloppuja pois. Ja muutenkin viikolla juoksen joka päivä joka suuntaan, viikonloppuna pyrin tekemään asioita hostperheen ja brassien kanssa. Kolmas vuosi on kuitenkin hyvin raskas mun kavereille, joten heillä ei paljoa vapaa-aikaa ole. Heillä oli juuri kaksi viikkoa kokeita, kaiken maailman erilaisia kokeita (simulaatio ei ole suomeks oikea sana mutta se on miten niitä kokeita kutsutaan portugaliks). Nyt kun koerypeämä on heillä ohi, yritetään tehdä enemmän juttuja yhdessä! 


11.3 mut oltiin kutsuttu rotex-juhliin. Oli hauska nähdä kaikkia reboundeja pitkästä aikaa! Oli kiva päivä/ilta yhdessä.


Tässä on suunnilleen koko porukka. Ilta oli mahtava!


Pahoittelut huonosta kuvasta näin alkuun. 17.3 käytiin mun parin brassikaverin kanssa katsomassa Kaunotar ja hirviö, oli aivan mahtava elokuva!!! Itkinkin leffan aikana haha.


24.3 oli yksi parhaimmista päivistä mun kolmannen luokan aikana täällä. Meillä oli DiaD, eli jokainen pukeutui asuihin. Vain kolmoset pukeutui ja meidän välipalavälkällä kokoonnuttiin liikuntasaliin, meille oli dj ja hän soitti musiikkia. Kaikki tanssi ja juhli


No, miksiköhän Alina, yhden päivän varoitusajalla? TURISTIKSI!!! Olen jo muutenkin se ulkomaalainen mun koulussa, niin miksei pukeutuisi turistiksi. Mulla oli aurinkorasva ja kartta, vyölaukku, puhelimen vesisuojakotelo, aurinkolasit ja nimikyltti. Ja minas gerais turistipaita. Sain kyllä muutamat naurut ihmisiltä haha. Tässä kuvassa mun ihana kaveriporukka


Kodittomaksikin voi pukeutua, haha



Mun luokka, aivan ihania tyyppejä


Tämä kuva on 7.4, koulusta.Tästä väliltä mulla ei ollut melkein mitään kuvia. Ouro Pretossa käytiin, mutta muuten elämä oli normaalia. Viikot juoksin ja viikonloppuisin tein jotain, mutta en mitään erikoista. Kuitenkin, tämä kuva on koulusta. Olen jo kertonut, kuinka erilainen (välillä outo) brasilialainen koulu on. Olen nyt kolmannella, ja mun luokka sai tehtävän tehdä humoristisia esityksiä maan liikkeistä (esim. maanjäristyksistä) ja yksi ryhmä teki tälläisen ihan ihme räpin ihmeellisillä asuilla.


Hauska fakta, olen oppinu syömään pizzaa täällä. Inhosin suomessa pizzaa, mutta nykyään pystyn syömään sitä, en kuitenkaan kovinkaan usein.


26.4 tein makaronilaatikkoa mun hostperheelle ja Isaacille. Siitä tuli todella hyvää ja kyllä suomiruokaa alkaa olla ikävä. Vaikka olenkin 110% brasilialainen, koska otan riisiä vaikka olisi tarjolla makaronia ja perunaakin.


Täällä on viime aikoina näkynyt aivan uskomattomia auringonlaskuja. Tämän kuvan otin meidän päähengauspaikalta vaihtareitten kanssa, se oli upean näköinen!!


3.5 meillä oli erilainen rotarikokous. Ensinnäkin, se oli Isaacin viimeinen kokous ja meidän piirin kuvernööri oli paikalla ja juhlittiin myös äitienpäivää näin ennakkoon. Tässä on aika paljon mun klubin väkeä.



4.5 sain hienon mahdollisuuden päästä tutustumaan brasilialaiseen yliopistoon. (Hauska kun tututstun täällä yliopistoihin ja kaikkea, mutta suomessa lukiota kaksi vuotta jäljellä..) Mun odotukset oli aika alhaiset, mutta tämä yliopisto ylitti ne odotukset kyllä aivan täysin. Se oli tosi iso, moderni ja hieno. Tykkäsin.


Toinen kuva yliopistolta. Kierrettiin sitä pienen kisan merkeissä (brasilialaiset ottivat aivan liian tosissaan). Toivon, että mennään uudestaan tässä vielä ennen kotiinpalua, koska sieltä he lupailivat, että pääsisimme tutustumaan paremmin lääketieteen puolelle.


Elämä täällä on kovin arkista, ei mitään erikoista, taino on erikoisia juttujakin mutta ei niin paljoa. Mulla on rytmi täällä ja haluan elää mahdollisimman samanlaista rytmiä kuin mitä brasilialaiset elävät. Oon koulussa kaikki tunnit, niin aamu- että iltapäivän, käyn salilla usein jne. Päivän jälkeen usein kaadun kuolemanväsyneenä sänkyyn, ehkä hyväkin niin. Täällä on niin paljon vaihtareita, jotka eivät käy koulussa tai jos käyvät eivät käy iltapäivätunneilla, mutta mun mielestä se ei oo kunnolla sitä kulttuuriin sopeutumista. Itse haluan ainakin kokea kaiken mahdollisen. Ilman mun arkirytmiä ja rutiineja, en olisi varmastikkaan osallistunut salilla juoksukisaan, jossa ylitin itsenä. Tai en olisi vieraillut yliopistossa.  Ei mun tarvitse joka päivä nähdä muita vaihtareita, niinkuin jotkut ajattelevat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti