KESÄLOMA BRASILIASSA

Voin kyllä sanoa, että tämä kesäloma on ollu ihan hulluin kesä ikinä (yllätys Alina, oot brasiliassa...). Mutta oon tehnyt niin paljon, ei oo tarvinnu murehtia töistä tai mistään "aikuis"jutuista. Oon myöski oppinu olemaan ilman puhelinta ja olemaan mun ystävien kans, nauttimaan hetkestä. Siks mulla ei kauheasti kuvia ole, mutta muistot on tärkeämpiä kuin kuvat. Loma mulla taitaakin ensi viikolla jo loppua (kukaan mun kavereista ei tiiä millon koulu alkaa, voi harmi :D ), mutta ei se haittaa, ainakin saa rytmiä taas elämään.

Löysin vielä yhden tälläisen kuvan mun parhaan ystäväni Julian synttäreiltä, se oli nii kiva niin oli pakko lisätä.

Tämä kuva on otettu 30.11, kun pidettiin Isaacin kanssa esitykset meitin rotaryklubille ekaa kertaa portugaliks. Meillä oli vieraileva tähti Molly, kun he olivat reissuun lähdössä.

Tämä kuva on unkarilaisen Floran 18-vuotissynttäreiltä, joita vietettiin 2.12. Oli hauska ilta vaihtareitten kans, ja juhlatkin oli kalliissa paikassa, kun hänen entinen hostperhe on ihan överirikas... Hauska myöskin kuinka lyhyt olen, hyvä ku pää näkyy tuolta takarivistä..

6.12 oli helposti sanottuna vaikein päivä koko mun vaihtovuoden aikana. Kaks viikkoa aiemmin, äiti soitti mulle ja kertoi, että mun rakkaalta papalta oli löydetty aivoista syöpä, eikä sille voitu tehdä mitään. Kaks viikkoa myöhemmin äiti soitti ja kertoi, että hän oli nukkunut pois.. Olin onneksi Minkalla silloin, niin sain suomeksi purkaa ajatuksia ja tunteita. Siinä sitten aloin heti soittelemaan Belgiaan ja hollantiin, koska vakuutus korvaa lennot hautajaisiin. Suomessa sitten vietinkin 12.12-19.12. Oli meinaan hassua käydä suomessa, mutta se oli oikea päätös. Se helpotti oloa jollain tavalla, vaikka asia on todella vaikea.

Tässä on mun pikkusisko, ja mun kaks serkkupoikaa, oli pakko ottaa kuva kun kerrankin oltiin edustavina haha! 

No kun sitä suomessa kerran kävi, piti tuoda itselleen hiukan suomituliaisia! Kyllä näillä luulisi lopun vaihtoa pärjäävän!

Käytiin hostäidin kanssa tutustumassa tälläiseen puistoon 31.12. Käveltiin ympäriinsä ja katseltiin, kun en siellä ollut ikinä käynyt.

Hostäiti salakuvasi mua kun kuvasin tollasia ihmisiä, jotka teki temppuja rullaluistimilla

Uusi vuosi vaihtui ihanien brassiystävien seurassa, oli kyllä paras uusi vuosi ikinä!

Amoooooo <3

Tässä on vähän muitakin brassikavereita

Rakastan mun kaupunkia liikaa, täällä on vaan niin nättiä. Nämä jouluvalot olivat vaan niin upeat!!

7.1 käytiin sellaisella country clubilla ottamassa aurinkoa, ja paluumatkalla pysähdyttiin tallilla, vitsi kun on ikävä ratsastusta...

172 PÄIVÄÄ BRASILIASSA

Aika on mennyt tosi nopeesti, oon jo ylittäny puolen välin mun vaihdossa. Ihan hullua ajatella että päiviä on vähemmän edessä ja enemmän takana. Nää viimiset 172 päivää on ollut sekä mun elämäni parhaimmat että raskaimmat. Ihmiset usein aattelee, että vaihtovuosi on vuoden loma, mut ei se sitä ole. Jokasen päivän jälkeen kaadun rättiväsyneenä sänkyyn, en tiedä johtuuko se kielestä, osaan portugalia jo kohtuullisen hyvin mutta se on hyvin uuvuttavaa käyttää sitä, joutuu keskittymään ihan hullusti. Ja vaikka kuinka oon ollu täällä jo kohta kuus kuukautta, vähintään kerran viikossa huomaa taas jotain uutta kulttuurissa ja koittaa sopeutua siihen. Välillä aattelen että olen jo joku kolmekymppinen kun en jaksa valvoa myöhään tai riehua ulkona joka päivä niinkuin jotkut vaihtarit tekee. Mun elämä täällä on hyvin vakinaista (varsinkin ennen kesälomaa oli) ja nautin siitä.

Aluksi olin hiukan skeptinen sen suhteen että muutan brasiliaan, mutta en pääse rantakaupunkiin. Mutta ei se mua haittaa vaikken päätynyt meren rannalle asumaan, jossa voisi käydä joka päivä rannalla ja en tiedä onko siellä enemmän nähtävää kaikkien rantojen kanssa vai ei, mutta oon tyytyväinen tähän paikkaan. Täällä mun osavaltiossa on ihan omanlainen portugalin murre ja tapa puhua sitä, täällä myöskin puhutaan nopeiten koko Brasiliassa. Se oli aluksi oma haasteensa, mutta nyt rakastan tätä tyyliä millä ihmiset puhuu täällä ja miten mäkin jo olen oppinut lyhentämään sanoja esimerkiksi. Ihmiset on täällä myöskin hyvin erilaisia, niin iloisia ja esimerkiksi yksi päivä bussia ootellessa mulle moikkas mäkkärissä työskentelevä jätkä, vaikka olen hänen kassallaan vain muutaman kerran käynyt. Hassua miten ihmiset muistaa.

On hankala tiivistää ajatuksia tekstiin kun on niin sekavia ajatuksia. Oon kasvanu aivan huimasti täällä henkisesti, olin aika eksyksissä itteni ja elämäni suhteen kun koneeseen astuin viime heinäkuussa. En tiennyt mitä haluan tulevaisuudessa tehdä, olin tosi epävarma ja aika hiljanen ja ujo. Nyt täällä oon saanut tosi paljon motivaatiota opiskella ja tehdä töitä sen ammatin eteen mitä haluan päästä lukemaan. Mulla oli lukion ykkösvuonna motivaatio ja aikalailla koko elämä hukassa, ja no, nyt joutuu neiti käymään muutamat kurssit uudestaan kun palaan, mutta eipä sille tässä vaiheessa enää mitään mahda. Musta on tullut tosi paljon itsevarmempi ja avoimempi. Oon myöskin vähentänyt toooosi paljon puhelimella roikkumista, yksi syy on siinä että mulla on 3GB nettiä kuukaudeksi. Suomessa ihmiset normaalisti käyttävät tollaisen määrän päivässä kun ovat niin paljon puhelimilla, mutta on tosi hyvä että täällä on rajalliset netit. Oon tajunnu itekkin kuinka ällöttävän paljon oon roikkunu puhelimella sillonkin kun olen kavereitten tai perheen kanssa, ihan älytöntä. Ihan hassuilla tavoilla tää Brasilia avaa silmiä.

Mun ensimmäiset kaks kuukautta oli tosi rankat, koska mun hostperhe ei ollut ikinä kotona tai opettanut mulle miten kulkea ja mennä täällä kaupungissa. Jouduin (onneksi) opettelemaan kaiken itse, kulkemaan ja menemään, mikä on nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan loistava asia vaikkei se alussa tuntunu siltä. Jo ihan se, että kumpikaan mun hostperheistä ei usein vie mua minnekkään, mikä on aika harvinaista, (ihan tosi monella vaihtarillä täällä on hostperheet jotka aina vievät ja hakevat heidät tai maksavat heille heidän uberinsa kotiin.) Mua ei haittaa vaikka mulla ei ole sellaista hostperhettä, vaan oon oppinu ite menemään bussilla ja kävelemään. Ihmiset usein aattelee et on tosi vaarallista kävellä täällä yksin tyttönä, mutta sillonku sä tiedät mitä teet ja minne meet en mä ainakaan jaksa pelätä. Musta tuntuu että jo se on yksi isoimmista syistä kun kävelen niin paljon, että multa on pudonnut ihan huimasti painoa. En nyt ole punninnut itseäni, mutta kehosta näkee kuinka paljon oon laihtunu ja esim. mun molemmat farkkushortsit on ihan liian isot.

Monia ihan outoja asioita on suomesta ikävä, ja tietysti läheisiä ystäviä ja perhettä. Mutta tiiän jo, että kun palaan kaikki asiat on ihan samalla lailla, ehkä on jotain uusia seurustelusuhteita tai jotain, mutta kaikki on suurinpiirtein samalla lailla. Siksi en mieti paljoa suomea enää, se koti ja kaikki siihen liittyvät asiat pysyvät siellä. Nautin tästä ajasta mikä mulla on täällä, tästä mahdollisuudesta minkä sain ja mistä oon ihan huiman kiitollinen. Tää on jo kasvattanu mua, mutta tulee kasvattamaan vielä enemmän. Kaikella tällä koitin sanoa, että vaikka joskus on vaikeaa, oon onnellinen täällä.

VIIMEINEN VIIKKO AUSSIEN KANSSA

Viime sunnuntaina sen viimeistään tajusin, kuinka nopeasti aika kuluu. Mun rakkaat aussit lähti... Meidän piirissä oli neljä aussityttöä, yksi asui täällä Belo Horizontessa (yksi parhaimpia vaihtareita ketä tuun ikinä tuntemaan hands down), yks asui tunnin päässä ja kaksi tyttöä viiden tunnin päässä. Siellä lentokentällä kun seisoi ja katsoi heidän menevän portista läpi, tajus sen kuinka nopeesti aika menee. Muistan sen ku eilisen ku tavattiin nämä aussit ekaa kertaa, he puhuivat uskomatonta portugalia kaikkien mielestä ja tässä sitä ollaan, samanlaisia ja valmiina tapaamaan uudet aussit. En vois olla kiitollisempi et sain tuntea nämä tytöt, läheisin olin täällä kaupungissa asuneen Madelinen kanssa ja viiden tunnin päässä asuvan Mollyn kanssa. Aattelin nyt laittaa oikeen erikseen kuvia meitin yhteisestä vikasta viikosta, koska olen niin kiitollinen että mulla tulee aina olemaan neljä kotia australiassa.

Tämä kuva ei ole meitin yhteiseltä vikalta viikolta, mutta Maddy kokkasi mun perheelle (hänen entinen perhe) ennen joulua tälläisen perinteisen aussiaterian sanoakseen heipat.

No, monien mutkien kautta Maddy oli mun kotona kolme yötä, nää on aina kivoja yllätyksiä brassien kanssa... Me oltiin, katottiin drag queen kisaa (vaihtoelämä goals) ja nautittiin toisistamme

Tyttöjen vikana iltana me mentiin katsomaan auringonlaskua täältä kaupungin näköpaikalta yhdessä kanadalaisen ja saksalaisen pojan ja näitten tyttöjen kanssa! Oli kyllä ilta jota en tule ikinä unohtamaan, vaikka mulla kauhea kuume nousikin illan päätteeksi

Ihanat aussit

Tässä kuvassa on mä ja Maddy, oon nii onnellinen että hänet sain tuntea. Monet itkut ollaan yhdessä itketty, naurut naurettu, hulluja asioita tehty. Jaettu rahoja ja lainailtu tavaroita, en vaan osaa sanoin kuvailla kuinka onnekas oon kun hänet tunnen. Ja aina yhdessä kiusattiin ihmisiä kun hän vasta syyskuussa täytti 16, kun ikäarvausleikkiä tehtii. Tätä ei voi muulla kuvata kuin ilman käännöstä olevalla portugalin sanalla, saudades <3

Tässä kuvassa on kaikki täällä kaupungissa olevat vaihtarit (tai kaikki niistä jotka eivät ole matkustelemassa yhdessä hostperheen kanssa...) One big happy family

Ja tässä kuvassa on kaikki ketkä tulivat tyttöjä saattamaan, on meitä aika iso porukka.

VIIKKO MINKAN LUONA

Heti kun mun kesäloma starttasi täällä puolella maapalloa, suuntasin ihanan suomityttö Minkan luo. Minka asuu yli 12 tunnin junamatkan päässä täältä mun kotikaupungistani. Lauantaina 3.12 nappasin junan kohti Aracruzsta, eli paikkakuntaa missä hän asuu. Junamatka oli todella pitkä ja aika tylsä, wifi ei toiminut ja signaalia ei löytynyt. Olin Minkan luona perjantaihin 9.12 asti!

Tässä kuvassa on Minka ja minä, hiukset eri väriset mut molemmat yhtä valkoisia :D

 Vietettiin suomiteema-viikko itsenäisyyspäivän takia. Tehtiin makaronilaatikkoa ja karjalanpiirakoita Minkan hostperheelle. Minkan hostäiti vallan innostui ja koristeli koko ruokasalin suomiteemaan.

Tässä on Minka ja minä, minkan hostsisko ja hänen poikaystävänsä. (Hostisän taulu oli vain vitsillä tossa, hän oli työmatkalla ja ei kerennyt meitin illalliselle)

Pääsin myöskin tapaamaan Rennanin, eli vaihtarin joka munkin perheen luona suomessa asusteli, perhettä. He olivat aivan ihania ihmisiä ja on varmaa, että menen heitä pelkästään katsomaan vielä jossain vaiheessa vaihtovuottani. On aika onnekas olo kun pääsin heihin tutustumaan täällä!

Minkan hostperhe on mukana monessa, tässä kuvassa ollaan syömässä rennanin perheen, minkan hostperheen ja heidän rotaryklubin presidentin kanssa. Sain myöskin hienon mahdollisuuden osallistua Minkan klubin kokoukseen, ja he antoivat mulle heti heidän viirinsä. Olen hiukan kateellinen kun Minkan klubi on niin aktiivinen kaikessa..

Tässä vähän leivontakuvia! Oli ihana puhua suomea, rentoutua ja vain olla Minkan luona. Itsenäisyyspäivänä 6.12 oli kylläkin ehkä elämäni yksi vaikeimmista päivistä, kun mun äiti soitti ja kertoi, että mun rakas pappa suomessa on nukkunut pois. Noh, siellä Minkalla sitten järjestelin mun suomireissun, soittelin mm. belgiaan ja hollantiin ja sain lentoliput suomeen ja takaisin.

A LOT OF THINGS

Heippa! Elämä täällä on hyvin vakituista ja rakastan olla täällä. Koti-ikävää ei ole ollenkaan ja pystyn jo mun portugalilla kommunikoimaan. Osaan kulkea Belo Horizontessa kuin kotonani (hostperhe ei usko mutta osasin yksi päivä kulkea paremmin kuin hostäiti :D ), hostperheen kanssa elämä on hyvin vakituista ja tykkään kovasti heistä, vaikka erot ovat välillä hyvin isoja.. Koitan nyt tähän ekaan postaukseen koota vähän kuvia ja seuraaviin taas lisää. 

Tämä kuva on 11.10 otettu yhdessä ihanan norjalaistytön ingridin kanssa. Tänä päivänä kierreltiin ympäri kaupunkia ja näytettiin yhdessä yhen Brenon kanssa näille "ei niin kokeneille" (eli niille jotka eivät yksin seikkaile kaupungilla ja vahingossa eksy ja löydä siistejä paikkoja niinkuin minä) vaihtareille. Yhdessä tälläisessä vanhan ajan kauppakeskuksessa oli koko kakkoskerros täynnä ihania erilaisia Disney hahmoja!

 Tämä kuva otettiin 14.10 portugalin tunnilla, kun ei haluttu olla siellä, koska meitin oikea opettaja ei ollut paikalla ja oli joku lomapäivä, niin paettiin katolle tuntia karkuun!

Käytiin pienellä vaihtariporukalla keilaamassa 2.11. Se oli kyllä aika seikkailu, koska ensin bussimatka keilapaikalle kesti reilun tunnin ja sitten illalla tultiinkin kaverin kyydillä takaisin. En onneksi sentään ihan huonoin ollut keilaamisessa!

Tämä kuva on otettu 18.11, kun olin viimein parantunut kahden viikon kipeänä olemisesta. Kipeänä olin kaksi viikkoa ja kävin lääkärissä ja sairaalassa, oli pitkät kaksi viikkoa maata yksin kotona kuumeessa, päänsäryssä ja en tiedä missä, ei portugalin taidot ihan riittänyt 100 % ymmärtämiseen lääkärisanastossa... No kun viimein parannuin, mentiin ulos yhdessä vaihtareitten kanssa!

Tämä kuva on yhdessä ihanan Benediktin kanssa, kun järjestettiin hänelle ja thaimaalaiselle pojalle yllätyssynttärit 27.11. Pojat täytti 16!!

Löysin tälläisen vanhan kuvan mun kaverin Julian synttäreiltä, kun hän täytti 19!

Tämä kuva on otettu Julian kanssa myös. Hän on yksi mun läheisimmistä ystävistä täällä ja vietetään paljon aikaa yhdessä!

Tässä on mun ihana kaveri Brenda, jonka kanssa käytiin sellaisella katutorilla kiertelemässä 27.11.

23.10 käytiin isolla porukalla pelaamassa paintballia. Se oli elämäni eka kerta ja oli kyllä kokemus. Mustelmia jäi mutta hauskaa oli. Mennään varmasti vielä uudestaan, tossa adreaniilit kohosi kyllä aika roimasti!

Vietin 26.11 mun kolmannen perheen kanssa. Isaac (hänen hostäiti) teki perinteistä Minnesota ruokaa ja syötiin sitä yhdessä heidän perhetuttujen kanssa! Oli hauska ja erilainen päivä

Tässä mä ja Isaac ja tämä ruoka minkä nimeä en kyllä muista...

ROTARYJUTTUJA

Ajattelin tänään tehdä tälläisen yhteisen koosteen parista rotaryjutusta, mitä mulla on viime aikoina ollut. 

 Mä ja sete lagoas tiimi (toinen kaupunki)

 Kaikki vaihtarit yhessä (unohdin mun lipun ni pitelin säälittävästi mun suomilippu pinssejä...

Tässä on suurin osa meitin piirin in- out- ja reboundeista. Inboundit ollaan me nykyset vaihtarit, outboundit ovat ne ketkä on lähdössä vaihtoon joko tammikuussa tai sitten ensi heinäkuussa ja reboundit ovat niitä jotka ovat jo vaihtonsa tehneet.

Tässä olen mä ja mun ihana australiantyttö Maddy, hän lähtee kotiin kahdeksan päivän päästä, ikävä tulee olemaan kamala...

Australia, Suomi ja Meksiko! <3


Me kaupungin vaihtarit tehtiin tälläinen pieni projektireissu yhden tanskalaisen tytön koululle. Me jokainen valittiin alue (koulutus, pakolaiset tai vakoilu) ja esitettiin niitä yhdessä tämän koulun brasilialaisten kanssa. Mä otin tietysti suomen koulutuksen ja meillä oli jonkinlainen pieni väittely siihen liittyen (oli hiukan rankkaa koittaa pysyä nopean portugalin perässä vielä kun on herännyt ennen kuutta kun tää koulu oli tunnin bussimatkan päästä kotoa...

Mul oli oikeen SUOMI edustuskyltti!

Pääsin myöskin pitkästä aikaa käyttämään mun bleizeriä, koska meitin tämä kaupungin nuorisomies halus kaikkien olevan mahdollisimman edustavia.

Tässä oli jokin ryhmistä, ei mun kylläkään

Tässä oli vähän tätä staffia ja me vaihtarit

Meitin kaupungin ihanat vaihtarit!

 Tää oli kyllä mielenkiintoinen projekti, vaikka olikin aika homma kahden päivän varoitusajalla väsätä puheet portugaliksi (jota en sitten loppujen lopuksi edes pitänyt, koska selvisi että meidän kymmenen minuutin esitysaika onkin vain minuutti) ja aamulla aikaisin suunnata sinne koululle. Oli kyllä kiva nähdä minkälainen jokin muukin koulu on!